Ollilan Nokia kuin Pohjois-Korea - "Huusi niin, että
pallit kutistuvat"
(Iltalehti 23.9.2015)
Pienvittuilija oli Nokialandia-Suomessa aikaansa edellä
Pienvittuilijan kirjoittama Nokian varjossa -romaani on taas
ajankohtainen. Viime päivien uutisoinnista voi huomata, että nyt Jorma Ollilaa
uskalletaan kritisoida. No, ulkomaalaisessa tutkimuksessa, mutta juttu sentään
uskalletaan jakaa mediassa.
Kirjoitin Nokian varjossa -romaania vuosituhannen alussa. Ja
se ilmestyi monien vastoinkäymisten ja sensurointien jälkeen vuonna 2007
nimellä Kestävää kehitystä. Kannessa kännykkää muistuttavat palikat oli
laitettu kulkemaan ylöspäin, vaikka kirjassa kuvasin tilanteen juuri
päinvastaiseksi. Vauhdikkaaksi alasajoksi.
Romaanin kirjoittamisen aikoihin Nokia oli voimissaan ja
Ollilasta oltiin leipomassa Suomelle presidenttiä. Ollilla antoi neuvoja niin
nuorten miesten ylipainoon kuin globalisaatioonkin.
Kirjoitin juttuja lehtiin juttuja, joita ei koskaan
julkaistu. Ollilaan ja Nokiaan kohdistuvaa kritiikkiä ei julkaistu.
Kekkoslandiasta oltiin siirrytty Nokialandiaan.
Nokian matkapuhelimet ovat nyt historiaa. Jos juttuja olisi
päässyt julkisuuteen, niin ehkä asioihin oltaisi puututtu ja tilanne voisi olla
nyt toinen. Joka tapauksessa julkisuus ja virheiden kohtaaminen ei ainakaan
olisi tilannetta pahentanut.
Lainaus romaanista:
Kantapationi edessä meuskasi viidenkymme¬nen ylittänyt mies.
Tunsin hänet menneiltä vuo¬silta. Veikko Määttänen. Oli aikoinaan Nokialla
kännykkäpuolella projektipäällikkönä. Paljon tuli yhdessä asioita hoidettua.
Veikko sai potkut kun porukkaa vähennettiin ja meni siitä sekaisin. Oli Nokian
aikoina kova uskovainen, jonkinlainen saarnamies jo silloin. Nyt saarnasi säännöllisesti
Nokian saatanasta. Puhui niin suoraan, että jollei olisi ollut hullu, niin
olisi joutunut syytteeseen kunnianloukkauksesta.
Hain tumman oluen ja istuin kuuntelemaan Veikon puhetta.
”Jotain on tehtävä. Meidät kaikki on rikottu. Minäkin olen
rikki. En pysty kunnollisiin ihmissuhteisiin. En keskittymään mihinkään. Olen
rikottu. Minut on särjetty. Olen Nokian särkemiä ihmisiä, kuten yli puolet
Oulun it-ihmisistä. Se puoli, joka on erotettu. Olemme tyhjiin imettyjä kuoria
Nokia-vampyyrin matkalla kohti sijoittajien perseitä ja pohjattomia kukkaroita.
Olimmepa alihankkijoiden alihankkijoita tai töissä itse Nokialla. Yhtä kaikki.
Kaikki ovat rikki mieleltään, vaikka eivät sitä myönnä. Tiimit ja tiimihenki
ovat sivuuttaneet suvun ja fyysisen perheen. Tavoitteet ja tulospalkkiot ovat
luoneet ikuisen kiireen vaikutelman. Suuren it-johtajamme Jorma Ollilan
me-henki on syönyt sielumme niin pahoin, ettei tuon nykyaikaisen natsiaatteen
vääryyttä voi myöntää. Ei edes silloin kun Nokia-perheestä potkitaan pois.
Naurava Nokia-perhe on yhä monien it-insinöörien haaveena.
Jokainen ulos potkittu tuntee olevansa luuseri. Se, ettei minua enää tarvittu,
oli omaa syytäni. Näin minä uskoin. Mutta se usko on saatanasta. Minua
johdettiin harhaan.”
Pari kännisintä kuuntelijaa taputti suosiotaan, muut
patiolla eivät edes kuunnelleet tai eivät olleet kuuntelevinaan.
”Usko oman porukan paremmuuteen ja maailmanvalloitukseen ja
sen oikeutukseen on kuin Sammon hehkuva kekäle”, jatkoi Määttänen. ”Rakas
toimitusjohtajamme oli meille kuin myyttinen Ilmarinen takoen Sammon sylkemään
kännyköitä, palkkionaan sijoittajien hetkellinen suosio.”
Aurinko nauroi Veikko Määttäsen totisilla kasvoilla.
Hikipisarat olivat kastelleet paidankauluksen.
”Kilpailijat olivat pahoja pohjanakkoja, jotka piti raivata
tieltä. Kenelläkään ei ole tullut mieleen, että jospa rakas it-johtajamme onkin
Hitler ja Göbbels samassa mittatilauspuvussa. Muistakaa iskulauseet ja
verratkaa niitä natsipuolueen iskulauseisiin: Me olemme parempia kuin muut! Me
olemme maailman ykkösiä! Meidän tuotteemme ovat maailman parhaita, koska me
olemme maailman parhaita! Me olemme yhtä perhettä!
Entä mitä seuraa kun tuohon perheeseen liitetään? Hänelle
esitetään vaatimuksia. Hänen on osoitettava olevansa perheen arvoinen venymällä
loputtomiin. Sillä aina, aina seuraavan kvartaalin on annettava markkinoille
positiivinen signaali!”
Määttänen nosti kätensä ja huusi sanansa kohti aurinkoa,
kuin ihmisuhriin valmistautuva mayapappi.
Entä mitä seuraa kun tuohon perheeseen liitetään? Hänelle
esitetään vaatimuksia. Hänen on osoitettava olevansa perheen arvoinen venymällä
loputtomiin. Sillä aina, aina seuraavan kvartaalin on annettava markkinoille
positiivinen signaali!”
Määttänen nosti kätensä ja huusi sanansa kohti aurinkoa,
kuin ihmisuhriin valmistautuva mayapappi.
”Rakkaan johtajamme iso käsi nousee jo aamu-usvasta
Hitler-tervehdykseen tai kuin Jeesus vuorella kehottaessaan ihmisiä jakamaan
viisi leipää ja kaksi kalaa tietäen totuuden salatuista voimavaroista. Se on
Nokia-tervehdys. Se on kehotus antaa kaikkensa, vaikkei mitään järjellistä ole
enää antaa. Me luulemme kuuluvamme tuohon perheeseen.
Me emme ymmärrä, että olemmekin juutalaisia, joiden
pakkotyöstä kohoavat Nokian johtajien mahtavat optio-ohjelmat. Me kannatamme
kurssia. Me loimme menestyksen Ollila-unioniin. Ja meidät voi kaasuttaa
syntyperäisen sopimattomuutemme vuoksi. Mikään ei ole niin helppoa kuin
hankkiutua eroon Nokia insinööristä. Yt-kierros ja pihalle. Insinööriraukka
luulee vielä pihalla soraa potkiessaan olevansa heikoin lenkki.
Kokonaisen tehtaan voi lakkauttaa Suomessa ja jopa Saksassa.
Työt voi siirtää Kiinaan ja Romaniaan tai vaikka Afrikkaan. Missä tekeminen
vain halvimmin onnistuu.”
”Ollila sensuroi Nokia-kritiikin lehdistä. Suuri johtajamme
uhkaa siirtää Nokian pois Suomesta ja tekee sitä samalla. Johtajamme on
huolissaan nuorten miesten ylipainosta. Hän on huolissaan nuorten miesten
yleiskunnon laskusta. Hän antaa Suomelle neuvoja suhteessa globalisaatioon.
Jorma Ollila antaa meidän ymmärtää, että hän ymmärtää kaiken meitä selvemmin.
Jorma Ollilan sallitaan antaa se kuva, kuten annettiin Kekkosenkin. Kekkonen
sentään selvitti meidät kuiville Neuvostoliiton kahleista. Jorma Ollila vain
myy meidät eniten tarjoavalle.”
Nokian varjossa -kappale löytyy YouTubesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti