perjantai 27. maaliskuuta 2020

Homo-koronaattus, uuden maailman parempi ihminen

Tänä aamuna kello puoli seitsemän, pihalla heiluivat nostokurjet ja virolaiset rakennusmiehet törmäilivät toisiin suomenkieltä taitamattomiin. Sellainen oli taas tämän kirjailijan normiaamu tässä osoitteessa. Ei muuta kuin vastamelukuulokkeet korville ja Vysotskin Susijahti täysillä soimaan. Korvissa piippaa ja sirittää mutta se ei haittaa kunhan rälläkän meteli katoaa. Kädenväännön maailmaan sijoittuva Prässi-romaani on siinä vaiheessa, että sitä on pakko työstää inspiraation hetkiä odottamatta. Siispä kahvikuppi täyteen ja läppärin kanssa sohvalle!

Homma sujui hyvin puolitoista tuntia, kunnes joku mieleltään järkkynyt naapuri keksi alkaa poraamaan kiviporalla seinää. Jälleen! Naapurin seinissä on jo varmaan tuhansia ja tuhansia reikiä. Olen varma, että joku päivä koko kerrostalo romahtaa kasaan kuin korttitalo.
Osasin siis odottaa Hiltin henkeä hivelevää ujellusta. Mutta en näin aikaisin. Kello on vasta puoli yhdeksän aamulla, talossa jossa asuu autolautallinen kotona työskenteleviä taiteilijoita. Oli pakko päästä pakoon, etten kuristaisi naapuria. Lähikontaktia pitää välttää korona-aikana, muuten asialla ei ole niin väliä. Hiltin hiljentäminen varmasti lasketaan itsepuolustukseksi.

Katsoin netistä onko suosikki kahvilani jo avoinna. Netin mukaan on. Ei sitten muuta kuin metroon ja kaupungin läpi kipin kapin kahvilaan.
Kauhukseni kahvilan ovet olivat kiinni. Toisessa kahvilassa myytiin kahvia vain mukaan. Paikassa ei ole muuta kehuttavaa kuin sen sata väljää istumapaikkaa, joten pitäköön kuralimensä, päätin ja suunnistin kadulle. Istuin kylmälle kivipenkille ja mietin, voiko tosiaan olla, ettei kirjailijalle ole tässä motitetussa Suomen pääkaupungissa paikkaa kirjoittaa?

Pienvittuilija kuuluu lähes kaikkiin niihin ryhmiin, joita korona eniten kurittaa: olen kirjailija, jonka kirjoja ei enää lainata eikä osteta, Nispero Kustannuksen jota pyöritän, on turha haaveilla uusista julkaisuista tälle vuodelle, Tähtitornin kulttuurikahvila jonka turvissa erakkokirjailija oppii talven jälkeen jälleen puhumaan, järjestää tuskin kovin monta tapahtumaa tulevana ensi kesänä, jos nyt saa olla edes avoinna ja rakas harrastukseni kädenvääntö, läheinen hönkäily käsi kädessä vastustajan kanssa, on varmaan jo ihan paavillisessa pannassa kuin Martti Luther konsanaan. Tämän kaiken voin vielä sietää ja kestää ja jopa terveellä tavalla pohtia, onko ihan pakko tehdä kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta sitä en voi kestää ettei ole paikkaa missä kirjoittaa.

Synkkiä pohtien olen nyt istunut tällä kylmällä kivipenkillä läppärini kanssa. Mieleen palasi muutama päivä sitten herännyt ajatus: Mitä jos kaikki halukkaat testattaisiin koronan vasta-ainetesteillä ja niihin oikein kehotettaisiin saapumaan? Nopealla testillä selvitettäisiin kuka on sairastanut koronan ja saanut taudille immuniteetin. Pienvittuilija on tietoinen viidentoista minuutin testistä * ja on itse ajatellut, että eikö olisi mahdollista kouluttaa koiria haistamaan koronan vasta-aineen. Jos koirat haistavat syövän, niin miksi eivät kirsutuntumalla löytäisi koronan vasta-ainettakin? Tämä on jo oma juttunsa, mutta ajattelemisen arvoinen sekin.
(* Suomalaiset tutkijat kehittivät vasta-aine­testin. HS 24.3.2020)

Koronasta parantuneen ei tarvitse pelätä levittävänsä tautia tai saavansa sen itse.
Läpäistystä vasta-ainetestistä tulostettaisiin nimellä ja sotulla varustettu todistus. Yhdessä henkilöllisyyspapereiden kanssa todistus kertoisi kyseisen henkilön olevan parasta A-ryhmää. Hän olisi uuden korona-maailman parempi ihminen, homo-koronaattus.

Homo-koronaattus olisi vapaa liikkumaan missä huvittaa, ylittämään rajat ja karenssit, käymään kahviloissa ja ravintoloissa jolloin joku niistä saattaisi jopa pelastua konkurssilta, niiden työntekijät välttyisivät lomautuksilta, perheväkivallalta, avioerolta, talon pakkohuutokaupalta, alkoholismilta, lasten huostaanotolta ja ennen kaikkea, Pienvittuilija ei palelluttaisi persettään kylmällä kivipenkillä.

Työpaikalla homo-koronaattus olisi arvostettu työntekijä vailla likaista verenperintöä. Kaikki työnantajat, sairaalat etunenässä kilpailisivat näistä homo-koronaattuksista. Päivän päätteeksi homo-koronaattus piipahtaisi kuntosalille puntteja nostelemaan ja pelastaisi nekin konkurssilta. Viikonloppuna homo-koronaattus suuntaisi uudelleen avattuihin laskettelukeskuksiin, saisi kuninkaan kohtelun ja pelastaisi nekin. Kun täysiverisiä homo-koronaattuksia, pyhää vasta-ainetta veressään tulee päivä päivältä enemmän, voidaan yhteiskuntaa vapauttaa kieltojen ikeestä.
Laskemalla vaikka laskutikulla, voi helposti huomata että testit eivät tässä tilanteessa paljoa maksa, eivät edes murto-osia konkurssien rahallisesta hinnasta, puhumattakaan henkisestä jälkilaskusta.

Mutta! Kun ei testata, niin milloin se maailma avartuu?

Aatelkaapa ite!

Positiivinen jälkikommentti aiempaan Pienvittuilijan korona-juttuun:

Pienvittuilija huomasi tyytyväisenä, että Iltalehti (27.3.2020) teki jutun juuri samasta vuoden 2018 influenssatilastosta jonka jutussani nostin esiin jutussani: Miten lehdistö selviää koronapandemian loppumisesta?
Tällainen vähentää liallista hysteriaa, kun koronainfluenssa rinnastetaan asiallisesti muihin influenssoihin.
https://www.iltalehti.fi/flunssa/a/88633fab-7501-4f25-a33d-52f52eb69b5d



Blogiteksti löytyy myös täältä:
 

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Ruotsi voittaa meidät koronassakin



Pienvittuilija ei haluaisi ennustaa ruotsalaisten, noiden ainaisten Hannu Hanhien menestystä, mutta vahvasti näyttää siltä että Ruotsi voittaa jälleen Suomen ja samalla koko Euroopan mestaruuden. Kyseessä ei ole nyt jääkiekon MM-kisat ja ne kuuluisat ottelun viimeiset 40 sekuntia vaan korona-epidemia. Ruotsalaisten kylmäpäisyys ja uskallus rohkeisiin omannäköisiin ratkaisuihin on kuitenkin tämänkin turnausvoiton taustalla. Sinnikäs Ruotsi kieltäytyy menemästä polvilleen koronan edessä vaikka Suomi ja muu Eurooppa jo ryömivät kieli maata viistäen.

Pienvittuilija ennustaa, etteivät läheskään kaikki ruotsalaiset kuole koronaan eikä Ruotsin talous kaadu koronan pelkoon. Epidemian jälkeen Ruotsi jatkaa menestystarinaansa ilman tolkuttomia aineellisia ja henkisiä menetyksiä ja korona-kamppailun päätössummerin soitua, meillä taas ihastellaan ja kadehditaan kylmäpäisiä ruotsalaisia.



Syy miksi Ruotsi ei ole lähtenyt rajoittamaan ihmisten elämää rankalla kädellä kuten Suomessa on tehty, on yksinkertainen: viranomaiset eivät usko rajoituksista olevan mitään todellista hyötyä. Tauti tulee kun on tullakseen. Ruotsissa ymmärretään, että koronassa on kyse nimetystä influenssasta, jonka leviämistä ei voida kuitenkaan estää. Rajoituksilla voidaan ainoastaan hidastaa epidemian etenemistä, siksi ne tulee mitoittaa oikein. Ei kannata ampua ikkunassa kävelevää kärpästä haulikolla. Koronan eteneminen pysähtyy vasta kun tarpeeksi suuri osa väestöstä on sairastanut taudin tai siihen kehitetään toimiva rokote.


Ruotsalaisten perustelut, ettei yhteiskunnan jäädyttämiseen ole lähdetty ovat järkeenkäyviä:

Iltalehti 23.3.2020


”Tähän perustuu Ruotsin poikkeava strategia koronataistelussa – ”Ottanut täysin eri linjan muihin Euroopan maihin verrattuna”

Ruotsissa yhteiskunta on pysynyt avoimena koronakriisistä huolimatta.

…Epidemian kannalta on tärkeää laskea virukselle niin sanottu R0-luku. Se kertoo, kuinka monta ihmistä sairastunut tartuttaa väestössä. Esimerkiksi tuhkarokon R0-luku on 10-15 ja normaalin kausi-influenssan vastaavasti noin 1,5.

Luku ei ole universaalisti sama. Maissa, joissa on korkealaatuinen ja toimiva terveydenhuolto sekä hyvä seurantajärjestelmä, on paljon helpompi pitää R0-luku alempana kuin heikomman infrastruktuurin maissa.

Ruotsi uskoo, että se kuuluu tässä vertailussa maailman kärkipäähän. ”
Tätä Iltalehdestä lainattua lausetta voisi jatkaa; kuten kuuluu Suomikin.


Tämän päivän Helsingin Sanomien mukaan: ”Ruotsi on hiukan isompana ja kansainvälisempänä naapurina ollut epidemian kannalta koko ajan Suomea edellä. Ruotsissa oli maanantaina vahvistettu yli 2 000 tartuntaa, joista kymmenet vaativat tehohoitoa. Kuolleita on 25.
Suomessa tartuntoja on 700, joista 13 on tehohoidossa. Yksi on kuollut.”


Yöllä muistin vuosia sitten A-studiossa kuulemani kommentin. Sen lausui Kelan hiirenharmaa virkamies liian pienessä puvussa, hiukset pälvikaljun päälle kammattuina. Siinä oli mies, jota ei olisi missään nimessä saanut päästää televisioon vastaamaan toimittajan ahnaisiin kysymyksiin.
Toimittaja tenttasi miestä vanhusten influenssakuolemista: ”Minä kysyn nyt teiltä: Miten aiotte estää vanhuksien kuoleman?”
Mies tärisi ja nikotteli suustaan sekavia lauseita tilastoista.
”Minä kysyin miten? Vastatkaa nyt hyvä mies selvällä suomenkielellä!” toimittaja jatkoi.
”Mutta kun… Kuolleisuus on sata prosenttia!” kiekaisi Kelan tilastomies ja sai toimittajan hiljaiseksi.
Niinpä! Ymmärsin vastauksen. Joku kuitenkin kuolee ja kaikki kuolevat lopulta johonkin. Mutta kysymys onkin mihin kuollaan. Kun yksi välttää koronan, kuoleeko toinen elämän toivottomuuden edessä oman käden kautta?

Tästä meillä Suomessa on kokemusta. Jokainen joka muistaa 1990-luvun laman konkurssiaallon ja sitä seuranneen itsemurhien ja toivottomuuden ajan, tietää talouden kurjistumisen sairastuttavan koko yhteiskunnan ja tappavan siinä missä sairaudetkin. Monet sairaudet kasvavat ja voivat hyvin laman keskellä kun ihmiset voivat huonosti. Pienvittuilija on kokenut 1990-luvun laman, eikä sellaista haluaisi enää kokea.

Pienvittuilija pelkää, että yrityksien ja yksityisien ihmisten ajautuminen konkurssiin tulee olemaan se koronan hinta, varsinkin jos korona-kriisi pitkittyy eikä rajoituksista uskalleta luopua ajoissa. Näin Pienvittuilija ennustaa ja toivoo samalla sydämensä pohjasta olevansa väärässä.

Pienvittuilija on myös varma, että moni suomalainen olisi valmis sairastamaan koronan pois alta, kunhan estetään 1990-luvun laman kaltainen yhteiskunnan pysähtynyt toivottomuus, kunhan estetään konkurssikorpien syntyminen lähiöitä peittämään, kunhan estetään avioerot ja köyhyysaalto jonka seurauksena lapset perivät vanhempiensa huono-osaisuuden. Kahden viikon influenssa sinne tänne on pieni hinta näihin seurauksiin verrattuna.


Ote: Ylen artikkeli 1990-luvun laman lapsista


”90-luvun laman lapsista tehty poikkeuksellisen laaja tutkimus piirtää karun kuvan huono-osaisuuden periytymisestä. Rekistereihin perustuvasta tutkimuksesta käy ilmi, että joka neljännellä vuonna 1987 syntyneellä on tilillään rikoksia tai rikkomuksia, joka viidennellä on ollut mielenterveysongelmia ja että joka kuudes on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa."

Aatelkaapa ite!



Positiivinen jälkikommentti:

Pienvittuilija huomasi tyytyväisenä, että Iltalehti teki jutun juuri samasta vuoden 2018 influenssatilastosta (27.3.), jonka jutussani tuon esille. Tosi tärkeää. Vähentää liallista hysteriaa, kun koronainfluenssa rinnastetaan muihin influenssoihin.
https://www.iltalehti.fi/flunssa/a/88633fab-7501-4f25-a33d-52f52eb69b5d




Kismittävä jälkikommentti:

30.4.2020 Iltalehdessä on juttu, jossa WHO:kin kehuu Ruotsin mallia,

Hannu Hanhien voitto valitettavasti häämöttää. Tässä ennustuksessa  Pienvittuilija ei olisi halunnut olla oikeassa:  
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/36d1632e-f115-40a7-9a7f-6d6e995c0c56


Blogiteksti löytyy myös täältä: