Pienvittuilija 20 vuotta. Muistatko vielä tämä Kokoomus?

Pienvittuilijan blogi täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Alkuun kirjoitin Pienvittuilijana nettisivulleni, joka nyt on jo kadonnut bittiavaruuteen. Ensimmäisiä juttuja on vähän jäljellä. Yksi ensimmäisistä vittuiluista on ”Muistatko vielä tämä Kokoomus?” jonka olen sittemmin jakanut Pienvittuilijan päiväkirjaan, ja myös romaaniin Sonniasemanhoitaja Kutvonen olen ottanut otteita jutusta. Kyse on siis tärkeästä jutusta.  

Pienvittuilijan ”Muistatko vielä tämä Kokoomus?” -juttu on yhä ajankohtainen, kun Business Finlandin koronatuki jaettiin parhaiden kavereiden (lue rikkaiden kavereiden) kesken ja ahneudesta on tullut jonkinlainen hyve.

Vaikka alkuperäinen juttu onkin kaksikymmentä vuotta vanha, näkee siitä ettei ”minulle ja minun kaltaisilleni kuuluu enemmän” –ajattelumalli ole uusi ilmiö tästä armaassa Suomen maassakaan. Ihan kirkkailla silmillä voi joku väittää, että minulle kuuluu perinnöstä 90 prosentti vain koska olen ennestäänkin rikas, ja köyhälle sukulaiselle riittää 10 prossaa suolarahoja. Tätä taustaa vasten nykyinen konsulttifirmojen, lobbarien ja suurten firmojen ahneus ei tunnu lainkaan oudolta. Jotkut tosiaan uskovat, että vain heillä on oikeus elää rikkaana ja, että heillä on oikeus ja jopa velvollisuus pakottaa köyhät pysymään köyhinä.

Aatelkaa ite!

Alla oleva versio on alustuksen osalta vuodelta 2008. Muuten juttu on historiallista Pienvittuilijan alkutuotantoa.

Muistatko vielä tämä Kokoomus?

Näin kunnallisvaalien innoittamana ja eilisen ryyppyillan pehmentämänä ajattelin palata ajassa hieman taaksepäin. Ja muutenkin olisi ihan perseestä jos ei vittuilisi vaalien suurimmalle puolueelle. Suurinta pitää mollata, muita hävettää muutenkin. Pienvittuilijahan ei itse kuulu mihinkään puolueeseen eikä puolisotilaalliseen järjestöön eikä omaa mitään aatteellista kantaa eikä uskonnollista vakaumusta. Pienvittuilijan velvollisuus on vittuilla isoille ja mielestään komeille ja aina oikeassa oleville (joku voisi sanoa edellisen perusteella, että pirun kova kommunisti, mutta sanokoot).

Tällä kertaa ei tarvinnut edes käyttää mielikuvitusta vittuillakseen Kokoomukselle, sillä he nolaavat itsensä ihan omatoimisesti.

Kävin aamutuimaan kaivelemassa varastonpohjia ja löysin sieltä Helsingin Sanomien Nyt-liitteen (vuoden 2000 numero 7).
Lehden kannessa "komeilee" Piia-Noora Kauppi ja otsikkona on:
Kokoomuksesta Päivää!
Käytin tekstistä lainauksia kirjassa Sonniasemanhoitaja Kutvonen ja kirjoitin vastineenkin lehteen, mutta sitä ei koskaan julkaistu.

Tässä muutama ote Piia-Nooran haastattelusta, jottei vain unohtuisi millaisesta uudesta "työväenpuolueesta" työväen presidentteineen on kyse.

Piia-Noora Kauppi: Yhteiskunnan kuuluu turvata minimi, mutta ei sellaista elämää, jossa viihtyy ja nauttii ja pystyy puhumaan kännykkään ja käymään elokuvissa.

Piia-Noora Kauppi: "Kavereiden kanssa pohdimme tällaista hypoteettista kysymystä: On kaksi veljestä, joista toinen on rutiköyhä ja toinen rikas kuin Kroisos. Minulle annetaan tuomarina miljoona, joka pitää jakaa perintönä oikeudenmukaisesti veljesten kesken. Miten se jaettaisiin jos mitään lainsäädäntöä ei huomioitaisi?
Jos kaikki rahat annettaisiin köyhälle, se ei olisi rikkaalle oikein. Jos se jaettaisiin fifty-fifty, köyhä olisi katkera.
Näin minä jakaisin rahat: antaisin rikkaalle 900 000 ja köyhälle 100 000. Suhteessa he saisivat testamentissa yhtä paljon. Eikö ole oikeudenmukaista?

Toimittaja: No onko sinusta?

Piia-Noora Kauppi: Kyllä se on. Jos köyhä saisi valtavan omaisuuden, hänen motivaationsa ylläpitää tätä yhteiskuntaa lakkaisi kokonaan. Hän muuttaisi Monacoon eikä maksaisi penniäkään varallisuusverojakaan. Sadallatonnilla köyhä voisi ostaa perusjuttunsa, ja suhteessa entiseen omaisuuteen se merkkaisi hänelle yhtä paljon uusia mahdollisuuksia kuin rikkaalle."

Eli tiivistetysti: Köyhät pysyköön köyhinä, poissa puhelimesta ja elokuvista.

Lehti takaisin arkistoon "todistusaineistoksi" ja vessan kautta baanalle ihmettelemään.

Blogiteksti löytyy myös täältä:

https://www.facebook.com/pienvittuilija/

**Pienvittuilijan blogi on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. Pienvittuilija ei kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseen, ei kirkkoon, ei kulttiin eikä lahkoon. Pienvittuilija ei tee töitä puolueille eikä puolueiden lehdille, ei kirkolle eikä kirkon lehdille, sillä niinhän se on: sen lauluja laulat kenen leipää syöt. Ainoa mikä ohjaa Pienvittuilijan kirjoituksien suuntaa on omatunto ja lapsena saatu ohje: ”Jos haluat tapella, mene ja tappele itseäsi isompien kanssa.” **