Tänä
aamuna kello puoli seitsemän, pihalla heiluivat nostokurjet ja virolaiset
rakennusmiehet törmäilivät toisiin suomenkieltä taitamattomiin. Sellainen oli
taas tämän kirjailijan normiaamu tässä osoitteessa. Ei muuta kuin vastamelukuulokkeet
korville ja Vysotskin Susijahti täysillä soimaan. Korvissa piippaa ja sirittää
mutta se ei haittaa kunhan rälläkän meteli katoaa. Kädenväännön maailmaan
sijoittuva Prässi-romaani on siinä vaiheessa, että sitä on pakko työstää inspiraation
hetkiä odottamatta. Siispä kahvikuppi täyteen ja läppärin kanssa sohvalle!
Homma
sujui hyvin puolitoista tuntia, kunnes joku mieleltään järkkynyt naapuri keksi
alkaa poraamaan kiviporalla seinää. Jälleen! Naapurin seinissä on jo varmaan
tuhansia ja tuhansia reikiä. Olen varma, että joku päivä koko kerrostalo
romahtaa kasaan kuin korttitalo.
Osasin
siis odottaa Hiltin henkeä hivelevää ujellusta. Mutta en näin aikaisin. Kello
on vasta puoli yhdeksän aamulla, talossa jossa asuu autolautallinen kotona
työskenteleviä taiteilijoita. Oli pakko päästä pakoon, etten kuristaisi
naapuria. Lähikontaktia pitää välttää korona-aikana, muuten asialla ei ole niin
väliä. Hiltin hiljentäminen varmasti lasketaan itsepuolustukseksi.
Katsoin
netistä onko suosikki kahvilani jo avoinna. Netin mukaan on. Ei sitten muuta
kuin metroon ja kaupungin läpi kipin kapin kahvilaan.
Kauhukseni
kahvilan ovet olivat kiinni. Toisessa kahvilassa myytiin kahvia vain mukaan. Paikassa
ei ole muuta kehuttavaa kuin sen sata väljää istumapaikkaa, joten pitäköön
kuralimensä, päätin ja suunnistin kadulle. Istuin kylmälle kivipenkille ja
mietin, voiko tosiaan olla, ettei kirjailijalle ole tässä motitetussa Suomen
pääkaupungissa paikkaa kirjoittaa?
Pienvittuilija
kuuluu lähes kaikkiin niihin ryhmiin, joita korona eniten kurittaa: olen
kirjailija, jonka kirjoja ei enää lainata eikä osteta, Nispero Kustannuksen
jota pyöritän, on turha haaveilla uusista julkaisuista tälle vuodelle, Tähtitornin
kulttuurikahvila jonka turvissa erakkokirjailija oppii talven jälkeen jälleen
puhumaan, järjestää tuskin kovin monta tapahtumaa tulevana ensi kesänä, jos nyt
saa olla edes avoinna ja rakas harrastukseni kädenvääntö, läheinen hönkäily käsi
kädessä vastustajan kanssa, on varmaan jo ihan paavillisessa pannassa kuin
Martti Luther konsanaan. Tämän kaiken voin vielä sietää ja kestää ja jopa terveellä
tavalla pohtia, onko ihan pakko tehdä kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta
sitä en voi kestää ettei ole paikkaa missä kirjoittaa.
Synkkiä
pohtien olen nyt istunut tällä kylmällä kivipenkillä läppärini kanssa. Mieleen
palasi muutama päivä sitten herännyt ajatus: Mitä jos kaikki halukkaat
testattaisiin koronan vasta-ainetesteillä ja niihin oikein kehotettaisiin saapumaan?
Nopealla testillä selvitettäisiin kuka on sairastanut koronan ja saanut
taudille immuniteetin. Pienvittuilija on tietoinen viidentoista minuutin
testistä * ja on itse ajatellut, että eikö olisi mahdollista kouluttaa koiria
haistamaan koronan vasta-aineen. Jos koirat haistavat syövän, niin miksi eivät kirsutuntumalla
löytäisi koronan vasta-ainettakin? Tämä on jo oma juttunsa, mutta ajattelemisen
arvoinen sekin.
(* Suomalaiset tutkijat kehittivät vasta-ainetestin.
HS 24.3.2020)
Koronasta
parantuneen ei tarvitse pelätä levittävänsä tautia tai saavansa sen itse.
Läpäistystä
vasta-ainetestistä tulostettaisiin nimellä ja sotulla varustettu todistus. Yhdessä
henkilöllisyyspapereiden kanssa todistus kertoisi kyseisen henkilön olevan
parasta A-ryhmää. Hän olisi uuden korona-maailman parempi ihminen,
homo-koronaattus.
Homo-koronaattus
olisi vapaa liikkumaan missä huvittaa, ylittämään rajat ja karenssit, käymään
kahviloissa ja ravintoloissa jolloin joku niistä saattaisi jopa pelastua
konkurssilta, niiden työntekijät välttyisivät lomautuksilta, perheväkivallalta,
avioerolta, talon pakkohuutokaupalta, alkoholismilta, lasten huostaanotolta ja ennen
kaikkea, Pienvittuilija ei palelluttaisi persettään kylmällä kivipenkillä.
Työpaikalla
homo-koronaattus olisi arvostettu työntekijä vailla likaista verenperintöä.
Kaikki työnantajat, sairaalat etunenässä kilpailisivat näistä homo-koronaattuksista.
Päivän päätteeksi homo-koronaattus piipahtaisi kuntosalille puntteja
nostelemaan ja pelastaisi nekin konkurssilta. Viikonloppuna homo-koronaattus
suuntaisi uudelleen avattuihin laskettelukeskuksiin, saisi kuninkaan kohtelun
ja pelastaisi nekin. Kun täysiverisiä homo-koronaattuksia, pyhää vasta-ainetta
veressään tulee päivä päivältä enemmän, voidaan yhteiskuntaa vapauttaa kieltojen
ikeestä.
Laskemalla
vaikka laskutikulla, voi helposti huomata että testit eivät tässä tilanteessa
paljoa maksa, eivät edes murto-osia konkurssien rahallisesta hinnasta,
puhumattakaan henkisestä jälkilaskusta.
Mutta!
Kun ei testata, niin milloin se maailma avartuu?
Aatelkaapa
ite!
Positiivinen
jälkikommentti aiempaan Pienvittuilijan korona-juttuun:
Pienvittuilija huomasi tyytyväisenä, että Iltalehti (27.3.2020) teki jutun
juuri samasta vuoden 2018 influenssatilastosta jonka jutussani nostin esiin
jutussani: Miten lehdistö selviää koronapandemian loppumisesta?
Blogiteksti löytyy myös täältä:
