keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Pikkukylän homot



Viimeksi Pienvittuilija palasi juurilleen vanhojen kirjoituksien pariin. Vihreät kun toistivat itseään ja kahdeksan vuoden takainen Pienvittuilijan kirjoitus on taas ajankohtainen.
Samaa voi sanoa kirkosta ja Päivi Räsäsestä, nämä kaksi ”instituutiota” toistavat itseään.
Kirkon ja Päivi Räsäsen homoliittojen vastustaminen voi olla tämän vuoden ennalta arvattavin kannanotto läntisessä maailmassa.

Pienvittuilijan juttu vuodelta 2010 sopii tähän sateenkaariliittojen merkkipäivään.
Jutun myötä Pienvittuilija toivottaa onnea kaikille tänään naimisiin menneille!   

keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Pikkukylän homot


Julkisuudessa myllertänyt homokeskustelu on saavuttanut sellaisen pisteen, että sen toivoisi jo loppuvan. Kun Päivi Räsänen räväytti sanoa, että hyväksyy homot, muttei homosuhteita, niin mielestäni ajattelevalla ihmisellä ei voi olla siihen enää lisättävää. Selkokielellä kommentti tarkoittaa samaa kuin, että sanoisi hyväksyvänsä ajokortit, muttei autoilevia ihmisiä.

Itse en ole juurikaan ottanut kantaa homokeskusteluun blogissani, enkä muutenkaan. Mitä nyt ehdotin, että Päivi Räsänen voisi ottaa oppia ydinaseeton Pohjola-hankkeesta ja julistaa lehdissä esitellyn tonttinsa homovapaaksi vyöhykkeeksi. Homoliitto kysymys on sen tyyppinen, ettei siihen saada koskaan sopua aikaiseksi. Omasta mielestään juuri sillä ainoalla ja oikealla tavalla Raamattua tulkitsevat, eivät koskaan tule hyväksymään homoja. Heille on turha tuputtaa omia näkemyksiään. Tädin sanoin: seinille on turha puhua!

Nyt inspiraation kirjoittaa homoaiheesta antoi kotikylän raitti. Tässä tutussa huoneessa istuessa ajatukset luikkivat ihan omia uriaan. Tulin miettineeksi, milloin kuulin ensi kertaa homoista tai lesboista? Milloin tapasin ensimmäisen kerran livenä ihan oikean homon?

Huomasin, että asia meni heti vaikeaksi. Pienessä Lapin kylässä ei ollut homoja eikä lesboja. Ei julkisia. Normaalin kuuden prosentin mukaan, kahdensadan asukkaan kylästä, olisi pitänyt löytyä kuusi lesboa ja kuusi homoa. Ei törmätty kylillä eikä metsissä. Homous pysyi kaapissa. Oli vanhoja poikia ja vanhoja piikoja, jotka eivät koskaan seurustelleet, mutta homoiksi ei heitä mainittu. Korkeintaan onnettomiksi reppanoiksi, jotka eivät löydä kumppania. Kasvoin lapsuuteni umpiheterossa maailmassa, jossa äiti oli nainen ja isä mies. Pojat juoksivat tyttöjen perässä ja tytöt kikattivat jos tykkäsivät siitä. Sen enempää en niistä asioista tiennytkään.

Ensimmäinen muistikuva mistään homomaisesta on yhden kylän ukon kommentti. Taisin olla silloin jotain seitsemän vanha. Ukko kyseli minulta pikku päissään tytöistä. Siitä olinko käynyt jo riiulla. Kun en heti osannut vastata laukoi ukko: ”Jaa, olekko sie semmonen homo? Enempi sie taijakki olla poikien perhän. Sinusta se tullee semmonen peräreiän kutittelija ja pippelin purija.” Mietin pitkään pippelin puremista. Homous ei tuntunut kovin kivalta ajatukselta.

Ensimmäinen tv-sarja, jossa törmäsin homouteen, oli Kupla. Silloin olin jo toisella kymmenellä. Yläasteellakaan en muista törmänneeni mihinkään homomaiseen. Tytöt tekivät itsestään vaikeasti saatavia ja pojat parveilivat ympärillä jos uskalsivat. Muistan ensimmäiset arat pusut ja salaiset hipaisut. Jännityksen ja kun kavereiden kesken vouhotettiin siitä, kuka oli saanut keneltä ja mitä. Mahtavaa aikaa!

Mutta mitä jos olisinkin ollut homo? Miten olisin siitä selvinnyt?

On helppo samaistua pikkukylien homojen ja lesbojen hätään, sillä sitähän se on täytynyt olla. Jos olisin ollut homo, olisi täytynyt noudattaa Päivi Räsäsen onnelliseksi tekevää pidättäytymispolitiikkaa tai sitten touhuta salaa, jos olisi samanhenkisen sattunut löytämään. Olisi pitänyt muuttaa muualle heti kun se on mahdollista. Mahtavan ja jännittävän tilalle olisi tullut pelko ja häpeä.

Kylälle asettunut kettu pyydystää taas hiiriä pihakaivolla. Tuuhea häntä vilkuttaa lumikasan takaa. Sitä seuratessa mieleen tulee muutamia tuttuja vuosien takaa, jotka nyt tiedostan homoiksi. Aika moni on lähtenyt seudulta. Joku on päätynyt tappamaan itsensä. Pelko paljastumisen nöyryytyksestä ajaa ihmisen rankkoihin tekoihin. Nyt homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan täälläkin avoimemmin. Ajat ovat muuttuneet paremmiksi. Surullista, että Kirkko nimiseen pikkukylään sivistys ei ole vielä ehtinyt.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Vihreät. Kansallisen purukumipuolueen paluu. Vihreät eivät äänestäneet Bernerin epäluottamuslauseen puolesta.





Jotkut ihmettelivät Facebookissa, etteivät Vihreät äänestäneet Bernerin epäluottamuslauseen puolesta. Pienvittuilija ei asiaa vähääkään ihmettele. Historia tässä vain toistaa itseään. Vihreät palaavat joustaville juurilleen ja pelaavat jo puolueelle paikkaa tulevassa hallituksessa. Mahdollisia tulevia hallituskumppaneita ei pidä suututtaa. Kansallinen purukumipuolue on tehnyt näyttävän paluun.

Alla oleva Pienvittuilijan juttu Kansallisesta purukumipuolueesta vuodelta 2009, se sopii taustoittamaan Vihreiden Berner-äänestystä.

perjantai 13. maaliskuuta 2009
Kansallinen purukumipuolue
Paljon on tapahtunut sitten viimeisen kirjoittelun: Niinistö leikkii pahanilman profeettaa julkisuudessa, Vanhanen hiihteli eläkeiän nostoon ja takaisin ja Lex Nokia hyväksyttiin. Purukumipuolue Vihreät oli sitä vastaan, mutta liekkö kukaan heikäläisistä äänestänyt sitä vastaan.

Taisi olla sama systeemi käytössä kuin oli rypäleaseiden kieltämisestä käydyn äänestyksen aikoihin: Jos joku vielä muistaa, niin silloin Vihreät olivat ehdottomasti rypäleaseiden kieltämisen kannalla, mutta lähettivätpä äänestystilaisuuteen Cronbergin sijasta sijaisen, jolla ei ollut äänioikeutta. Näin hallitus oli yksimielisesti rypäleaseiden kieltoa vastaan.
Hallituksen linjasta ei haluttu livetä. Eli käytännössä tuo tahtoo sanoa, että Vihreät eivät äänestä suurten hallituspuolueiden päätöksiä vastaan siksi, että se vaarantaisi hallitusyhteistyön. Eli hyväpalkkaiset ja julkisuuden täyteiset hommat olisivat vaarassa.

Ja kun on päästy alkuun kansallisen purukumipuolueen arvostelussa, niin jatketaan samaa linjaa: Kuka muistaa vielä Vihreiden uhittelun ydinvoimasta? Puolue lupasi aikoinaan lähteä hallituksesta, jos ydinvoiman lisärakentaminen hyväksyttäisiin.
Kun lisärakentamisesta sitten päätettiin, niin eivätpä Vihreät hallituksesta mihinkään lähteneetkään. Ihan arvattavaa käyttäytymistä puolueelta, jonka linja on laaja kuin Siperian arot (en ole käynyt, mutta kuulemma ovat).

Millaiseksi voi kuvailla sellaisen puolueen linjaa, jossa Osmo Soininvaara oli laimentamassa keskiolutta ja osa porukasta olisi halunnut miedot huumeet laillisiksi...

On hyvä, että Suomesta löytyy puolue, jonka riveissä voi olla asioita vastaan, olematta sitä oikeasti. Kohta kolmekymmentä vuotta sitten Koijärvellä töyhtöhyyppiä pelastamaan kasattu ryhmä on edennyt pitkälle. Ja kun ilmasto tästä vielä lämpenee, niin voi povata Vihreille valoisaa tulevaisuutta: Tulee vielä vastaan monia ympäristökysymyksiä, joiden puolesta voi äänestää tyhjää.

lauantai 18. helmikuuta 2017

Valemedian uutisten levittäjät Facebookissa

Minulla Facebookissa kaverina voi olla ihminen, joka on lähes kaikessa erimieltä kanssani. Erilailla voi ajatella, kunhan ihminen osoittaa ajatuksissaan älykkyyttä ja tekee päätelmänsä omista lähtökohdistaan. Tällainen keskustelu on tervettä ja henkisesti rikastuttavaa, vaikka toisen ihmisen ajatukset väliin suututtaisivat. Keskustelu toisella tavalla ajattelevan ihmisen kanssa ei välttämättä johda mihinkään ratkaisuun, mutta ei ole pelkkää sontaakaan. Kirjailijana ei ole haitaksi kuulla omasta näkemyksestä poikkeavia kantoja.
 
Facebookista törmää myös älykkään keskustelun täydelliseen vastakohtaan: Valemedioiden levittäminen ja niiden stereotyyppisten ajatusten kritiikitön apinoiminen. Näistä päivityksistä on järki kaukana, eikä niiden lukemisesta omalla aikajanalla jää kuin myötähäpeä ja sääli jakajaa kohtaan.

Kun Matisse kuoli, Picasso sanoi: ”Nyt ei tarvitse enää keskustella kenenkään kanssa. ” Tilanne ei nyt onneksi ole kuitenkaan näin paha. En vain usko saavani mitään näistä Facebookin aikajanalle ilmestyvistä valemedian jutuista enkä usko elämäni hitustakaan rikastuvan näiden juttujen jakajien henkisestä pääomasta.

Tästä lähin poista Facebook-kavereistani näitä Valheenpaljastajan valemedian uutisia (ja näiden johdannaisia) jakavat ja kannattavat. Kehotan kaikkia muitakin tekemään näin ja jakamaan tätä ajatusta eteenpäin. Valemedioiden levittämälle uutis-saasteelle on laitettava stoppi.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Trump ja Orwell


Pienvittuilija on keskittynyt kirjoituksissaan kotimaan asioihin. Niissäkin kun riittää kirjoittamisen aihetta. Nyt kuitenkin jo toista kertaa peräkkäin on tarve kääntää katse valtameren taakse. Trumpin tempaukset kun ylittävät ymmärryksen. Ne eivät kuulu nykyaikaan. Surullisen paljon on Trumpissa samaa kuin Hitlerissä ja muutamissa muissa historian "merkkihenkilöissä".


Vaihtoehtoinen totuus tuo mieleen Orwellin kirjan Vuonna 1984.
"Puolue vaati ihmistä hylkäämään omien silmiensä ja korviensa todistuksen. Se oli se viimeinen ja tärkein määräys. Ja jos kaikki muut uskoivat puolueen valheen, ja kaikki asiakirjat toistivat sen, se valhe siirtyi historiankirjoihin ja muuttui totuudeksi."


Tuoreimmasta ideasta tulee mieleen toinen samassa kirjassa esiintynyt Ajatuspoliisi, joka valvoo nimensä mukaisesti ihmisten ajatuksia.


”Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hallinnon virkamiehet ovat alustavasti keskustelleet, olisiko mahdollista pyytää ulkomaisia vierailijoita paljastamaan kaikki sosiaalisen median käytöstään ennen Yhdysvaltoihin pääsemistä.”

Pahalta näyttää, mutta toisaalta Trumpilla on heti alkuunsa niin rajut otteet, että toivoa vahvoista vastareaktioista on. Kummisetä elokuva-trilogian kakkososassa esitetään ratkaisu Trumpin politiikkaan: ”Paha on pysäytettävä heti alkuunsa. Meidän olisi pitänyt pysäyttää Hitler jo Münchenissä.”

Pienvittuilijan ennustukset ovat synkkiä, jollei Trumpia nyt pysäytetä:
Vapaa media ja Trumpin politiikkaa vastustavat joutuvat hyökkäyksen kohteeksi. Siitä seuraa valeuutisten ja valetotuuden voittokulku. Ihmisoikeusjärjestöjen toimintaa tullaan rajoittamaan. Salaisen poliisin valtaa, joka voi olla uusi Trumpin luoma organisaatio, valta tulee kasvamaan. Se painostaa, tekee pidätyksiä ja salamurhia, rakentaa salaisia vankileirejä toisinajattelijoille, joita kutsutaan terroristeiksi. Demokraattisen puolueen asema heikkenee merkittävästi, eikä siitä ole enää haastamaan republikaaneja.

Tästä kaikesta seuraa Trumpin politiikan voittokulku, jota voi verrata Putinin Venäjään. Kun Trump on saanut kuriin kotimaan ”viholliset”, hän keskittyy ulkoisiin uhkiin. Uhopolitiikka kun ei käänny rauhalliseksi rinnakkaineloksi. Uhopolitiikka tarvitsee vihaa, katkeruutta ja uskottavan vihollisen elääkseen. Tätä skenaariota ei huvita vielä purkaa yhtään pidemmälle.

Pienvittuilija on keskittynyt kirjoituksissaan kotimaan asioihin. Niissäkin kun riittää kirjoittamisen aihetta. Nyt kuitenkin jo toista kertaa peräkkäin on tarve kääntää katse valtameren taakse. Trumpin tempaukset kun ylittävät ymmärryksen. Ne eivät kuulu nykyaikaan. Surullisen paljon on Trumpissa samaa kuin Hitlerissä ja muutamissa muissa historian "merkkihenkilöissä". Vaihtoehtoinen totuus tuo mieleen Kafkan kirjan Vuonna 1984.
"Puolue vaati ihmistä hylkäämään omien silmiensä ja korviensa todistuksen. Se oli se viimeinen ja tärkein määräys. Ja jos kaikki muut uskoivat puolueen valheen, ja kaikki asiakirjat toistivat sen, se valhe siirtyi historiankirjoihin ja muuttui totuudeksi."

Tuoreimmasta ideasta tulee mieleen toinen samassa kirjassa esiintynyt Ajatuspoliisi.

”Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hallinnon virkamiehet ovat alustavasti keskustelleet, olisiko mahdollista pyytää ulkomaisia vierailijoita paljastamaan kaikki sosiaalisen median käytöstään ennen Yhdysvaltoihin pääsemistä.”

Pahalta näyttää, mutta toisaalta Trumpilla on heti alkuunsa niin rajut otteet, että toivoa vahvoista vastareaktioista on.  Kummisetä elokuva-trilogian kakkososassa esitetään ratkaisu Trumpin politiikkaan: ”Paha on pysäytettävä heti alkuunsa. Meidän olisi pitänyt pysäyttää Hitler jo Münchenissä.”
Pienvittuilijan ennustukset ovat synkkiä, jollei Trumpia nyt pysäytetä:
Vapaa media ja Trumpin politiikkaa vastustavat joutuvat hyökkäyksen kohteeksi. Siitä seuraa valeuutisten ja valetotuuden voittokulku. Ihmisoikeusjärjestöjen toimintaa tullaan rajoittamaan. Salaisen poliisin valtaa, joka voi olla uusi Trumpin luoma organisaatio, valta tulee kasvamaan. Se painostaa, tekee pidätyksiä ja salamurhia, rakentaa salaisia vankileirejä toisinajattelijoille, joita kutsutaan terroristeiksi. Demokraattisen puolueen asema heikkenee merkittävästi, eikä siitä ole enää haastamaan republikaaneja. Tästä kaikesta seuraa Trumpin politiikan voittokulku, jota voi verrata Putinin Venäjään.  Kun Trump on saanut kuriin kotimaan ”viholliset”, hän keskittyy ulkoisiin uhkiin. Uhopolitiikka kun ei käänny rauhalliseksi rinnakkaineloksi. Uhopolitiikka tarvitsee vihaa, katkeruutta ja uskottavan vihollisen elääkseen. Tätä skenaariota ei huvita vielä purkaa yhtään tätä pidemmälle.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Trump sen päätti: Naisten kuolleisuus tulee lisääntymään

Joissain keskusteluketjuissa Facessa epäiltiin tämän päätöksen merkitystä, kun eihän tämä suoraan pakota mitään hallitusta tai maata mihinkään. 
 
"Donald Trump antoi maanantaina presidentin määräyksen, jolla kansalaisjärjestöjä kielletään tekemästä abortteja tai tarjoamasta tietoa niistä, jos kyseinen järjestö saa USA:n valtionrahoitusta."
 
Ei pidä paikkaansa! Murha on murha vaikka se tehtäisiin etänä tai välillisesti. On olemassa loputtomasti ihmisiä maailmassa, jotka eivät tiedä edes perusoikeuksiaan. Heillä ei ole koulutusta, eikä näillä luku- ja kirjoitustaidotomilla ihmisillä ole minkäänälaisia perusoikeuksia.
Tieto on valtaa, ellei sinulla ole sitä, niin sinua voidaan johtaa
harhaan. Jos sinulla on voimaa, valtaa ja rahaa, niin olet suunnannäyttäjä. Trumpilla on nyt kaikkea tätä. Tässä tapauksessa suunta on ehdoton: laittomat abortit ja sitä myötä naisten kuolleisuus laittomiin raskauden keskeytyksiin tulee lisääntymään. 3000 miljoonaa dollaria on puhunut, eikä asiasta ole epäselvyyttä.
Kyllä oikeuksiin voidaan puuttua, puuttumatta niihin ihan suoraan. Emme elä tasa-arvoisessa maailmassa. Emme millään mittarilla mitattuna. 10 000 kuollutta naista enemmän Afrikassa ei välttämättä edes välity Suomen viestimissä.
Luku voi olla hyvinkin lähellä totuutta Trumpin vaalikauden jälkeen. Heistä kukaan tuskin on lukenut Kioskin ja Iltalehden juttua, mutta päätöksen vaikutuksen he joutuvat kokemaan.
 
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201701242200058831_ul.shtml
 

torstai 12. tammikuuta 2017

Pääministeri Juha Sipilä tekee vuoden ensimmäisen ulkomaanvierailun – matkustaa Puolaan

Pienvittuilija ei ole julkaissut pitkiin aikoihin huumorilla höystettyjä päivityksiä. On aiheellista rikkoa sekin tabu. Nauru pidentää ikää ja on muutenkin mukavaa.

Iltasanomien uutinen sai kaivamaan esiin loistavan sketsin vuosien takaa. Tässä tosin on ulkoministeri kyseessä ja ihailtava sellainen. Kannattaa katsoa sketsi kokonaan. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Ensi viikkoa odotellessa.

Iltasanomat: Pääministeri Juha Sipilä tekee vuoden ensimmäisen ulkomaanvierailun – matkustaa Puolaan.

https://www.youtube.com/watch?v=TimfI-3Oy5M&spfreload=5
 

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Suomen maine maailmalla mustenee. Pikku-Trump, nimeltä Juha Sipilä



Lainaus kaverin sähköpostista, jonka pohjalta Pienvittulija uutisoi aiheesta ensimmäisenä Suomessa:

Frankfurter Allgemeine Zeitung 17.12.2016

Pikku-Trump, nimeltä Juha Sipilä
"Kun saksalaiset tiedotusvälineet kertovat Suomesta puhutaan tavallisesti herttaisesta muumimaasta, jossa asuu rohkea, jäänmurtajistaan ylpeä kansa, joka on yhteistuumin onnistunut puolustamaan maataan maailman myrskyjä vastaan. Suomen  ihmeisiin kuuluvat outo, ylivoimaisen vaikea kieli, jatkuvasti lämpiävä sauna, arktinen kylmyys, jota myös saksalaismiehet rohkaistuvat uhmaamaan tullessaan testaamaan autojensa suorituskykyä Lapin selkosille (saksalaisille koko Suomi  on napapiirin tuolla puolen), hyttyset, Aki Kaurismäki ja Mika Häkkinen - ja kaduilla toikkaroivat humalaiset.

Tämän päivän Frankfurter Allgemeine esittelee nyt toisenlaisen Suomen. Suomi on nyt maa, jota lehden mukaan yksinvaltaisesti hallitsee "Pikku-Trump, nimeltä Juha Sipilä, joka "ei siedä kriittisiä tiedotusvälineitä" ja joka johtaa maata kuin "omaa firmaansa". Lehti kertoo hyvässä maineessa olevan YLEn toimittaja Jussi Erosen eroamisesta, joka vähän myöhemmin johti myös muutaman muun toimittajan eroon. Lehti viittaa toimittajien lausuntoo, jonka mukaan "lehdistön vapautta on Suomessa rajoitettu drastisesti".

Syynä syntyneeseen "skandaaliin" on lehden mukaan se, että Sipilä pelasti veronmaksajien miljoonilla jo edellisen hallituksen aikana vaikeuksien joutuneen kaivosyhtiö Terrafamen, jonka osakkeenomistajia ovat hänen sukulaisensa (tämä toteamus tuo jokaiselle saksalaislukijalle mieleen itä-Euroopan korruptoituneet, oman klaaninsa etuja ajavat poliitikot). Lehti kertoo tässä yhteydessä Sipilän antaneen lehdistölle määräyksen, että kaivosyhtiön asioista ei saa enää kertoa julkisuudessa. Lehden mukaan Sipilä yrtitti "sähköpostitulvalla" painostaa Yleisradiota ja asettaa kyseenalaiseksi Ylen muutenkin horjuvan julkisen rahoituksen. Toimittajat kokivat tämän yritykseksi suitsia lehdistön vapautta kuonokopalla, lehti toteaa.

Lehden mukaan koko Suomen poliittinen kulttuuri on murroksessa: "Ammattipoliitikot korvataan yhä useammin johtajilla, jotka tulevat taloudesta tai informaatioteknologiasta, kuten Sipilä." Tämän myötä koko poliittinen puhetapa on muuttunut, sillä poliitikot "esiintyvät nyt kuin talouspomot, jotka tekevät nopeita, hetken tunnelmiin perustuvia ratkaisuja, joissa ei uhrata ajatuksia päätösten pitkäaikaisseurauksille".

Huomiota herättävää Sipilän johtamistavassa on lehden mukaan se, että häneltä puuttuu kyky ymmärtää parlamentaariselle politiikalle välttämätöntä asioiden perusteellista valmistelua ja demokraattista keskustelua (tämä toteamus ymmärretään Saksassa viitauksena itä-Euroopan maihin). Lehti toteaa, että Keskusta ja kokoomus yrittävät nyt toimillaan saada voimaan uuden kovan linjan. Lehden mukaan uutta ja Saksan ja Ranskan poliittisesta kulttuurista poikkeavaa on se, että pääministeri yrittää pelastaa yrityksiä verorahoilla. "Kun hän [Sipilä] käyttäytyy kuin tsaari johtaa tämä väistämättä protesteihin."

Lehden mukaan suomalaisia kuohuttaa asiassa se, että Suomen tilanne muistuttaa nyt maita, joissa "populistisilla puolueilla ei ainoastaan ole hallussaan parlamenttienemmistö, vaan myös medioiden kontrolli". Sipilä eroaa lehden mukaan kuitenkin esim. Puolan PIS-puolueen poliitikoista siinä, että hänen toiminnassaan ei ole kysymys ideologiasta, vaan siitä, että hän ei osaa erottaa toisistaan yksityistä ja julkista toimialuetta eli hän johtaa maata ikään kuin siinä olisi kysymys "hänen omasta firmastaan".

Näin siis Frankfurter Allgemeine Zeitung tänään. On syytä mainita tässä yhteydessä, että Saksan lehdet raportoivat varsin harvoin Suomen politiikasta ja silloinkin vain pienissä jutuissa. Tässä suhteessa Sipilän hallituksen nyt saama kielteinen huomio poikkeaa tähän astisesta Suomi-kuvasta."

Sipilä väitti Iltalehdessä torstai 15.12.2016, ettei Ylen kriisi ole vaikuttanut Suomen maineeseen maailmalla. Mikä tietenkin on jo ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna ihan järjettömän tyhmä väite tuon edellisen jutun pohjaltakin.

Lainaus Iltalehden jutusta:

”Suomi on noteerattu sananvapauden kärkimaana ja kohu on noteerattu myös kansainvälisessä mediassa. Sipilä piti kiinni kannastaan, ettei kohu vaikuta maineeseen.

-  Ei se vaikuta Suomen maineeseen ulkomailla. En ole törmännyt
kertaakaan siihen, Sipilä sanoi.”

Kyllä on ahdistava lausunto ja kyllä vaikuttaa, senhän näkee jo peräsilmälläkin. Asiasta on nyt virallinenkin kannanotto: Kansainvälinen sananvapausjärjestö Toimittajat ilman rajoja on ”syvästi huolissaan” Ylen sisäisistä toimista.

Lainaus Iltasanomien jutusta 17.12.2016:

Kansainväliseltä sananvapausjärjestöltä vakava kannanotto Yle-kohuun:

”Ylen toimet eivät täytä lehdistönvapauden ihanteita”
Kansainvälinen sananvapausjärjestö Toimittajat ilman rajoja on ”syvästi huolissaan” Ylen sisäisistä toimista.

Kuohunta sai alkunsa marraskuun lopulla, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk) lähetti Ylelle parikymmentä sen journalistisia ratkaisuja kovasanaisesti arvostelevia sähköposteja kaivosyhtiö Terrafame-uutisoinnista. Ylen jutut liittyivät Sipilän jääviysepäilyihin Terrafamen pääomittamispäätöksessä.

Kuohunta sai tuulta alleen, kun Suomen Kuvalehti uutisoi 30. marraskuuta, että pääministeri Juha Sipilä olisi vaientanut Ylen ja että uutisten johto olisi hyllyttänyt Sipilä-juttuja.

Joulukuun alussa useat Ylen toimittajat kritisoivat Ylen johtoa. Ylen politiikan toimituksen entinen päällikkö Pekka Ervasti sanoi esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuudessa, että juttuja on hyllytetty ja sensuroitu ja toimittajille on annettu varoituksia erityisesti tämän hallituksen aikana.

Kuluvalla viikolla Yleisradion ajankohtaistoimituksen esimies Jussi Eronen ja toimittaja Salla Vuorikoski erosivat näkemyserojen takia, mikä sai myös kansainvälistä huomiota.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005010811.html

Sipilän kommentti löytyy täältä:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612152200041153_uu.shtml