Itäinen matkaraportti

Pienvittuilijan ensimmäinen Venäjän matka takana. Viipurista kotiuduttiin eilen. Matka tuntui oikealta matkalta ulkomaille. Kieli, valuutta ja kirjaimetkin vaihtuivat. Rajan jälkeen ilmakin tuntui muuttuneen venäläiseksi. Lunta satoi hiljakseen radanvarren ryteikköiseen metsään.

Entisestä neuvostomeiningistä ei Viipurissa ensisilmäyksellä ollut tietoakaan. Kauppoja oli vieri vieressä, kahviloita ja sushiravintoloita oli valittavaksi asti. Kaikki näytti olevan ihanasti rempallaan, mutta päällisin puolin elämä vaikutti olevan samanlaista kuin meillä. Nuorison muoti mukaili läntistä muotia ja oli tätä päivää.

Ensi hämmästyksen jälkeen Pienvittuilija havaitsi myös toisen aikakauden läsnäolon. Sen luojana on määrätietoinen hallitus, eivät tavalliset venäläiset. Mieleen putkahti elävästi kuvat ja kirjoitukset 1930-luvun Saksasta: Kirjakaupasta löytyi alle kouluikäisille lapsille suunnattu kirja "Sotaparaati". Kirja soittelee kuvaketta painamalla iloisia sotaloruja ja tekee tykin ja rakettien äänet tutuiksi.

 "Putinjugendin" lapsisotilaisiin törmäsi kadulla.

 

 Kauppahallissa myytiin mukeja, joissa Putin ja Trump ovat jakaneet maailman keskenään. Suomi ja koko Eurooppa kuuluvat kuvassa Venäjälle. Muutenkin Putinmania on vallalla. Erilaista Putin-mukia riitti ja T-paidassa komeili kuva, missä Putin pieksää Merkeliä ja Obamaa.

 

Viipurissa talot hajoavat käsiin ja tiet ovat lähes ajokelvottomia, mutta se mihin satsataan, on armeija, ei kunnossapito. Televisiossa ja lehdissä kansalle toitotetaan vaihtoehtoista totuutta. Jos näistä ennusmerkeistä ei huolestu, niin ei tunne historiaa. Sotaa siellä rakennetaan.

Pienvittuilija on useasti ennenkin ennustanut onnistuneesti tapahtumia ennakkoon. Tällä kertaa Pienvittuilija on vain mielissään, jos onkin väärässä.

Trump ja Orwell

Pienvittuilija on keskittynyt kirjoituksissaan kotimaan asioihin. Niissäkin kun riittää kirjoittamisen aihetta. Nyt kuitenkin jo toista kertaa peräkkäin on tarve kääntää katse valtameren taakse. Trumpin tempaukset kun ylittävät ymmärryksen. Ne eivät kuulu nykyaikaan. Surullisen paljon on Trumpissa samaa kuin Hitlerissä ja muutamissa muissa historian "merkkihenkilöissä".

Vaihtoehtoinen totuus tuo mieleen Orwellin kirjan Vuonna 1984.

"Puolue vaati ihmistä hylkäämään omien silmiensä ja korviensa todistuksen. Se oli se viimeinen ja tärkein määräys. Ja jos kaikki muut uskoivat puolueen valheen, ja kaikki asiakirjat toistivat sen, se valhe siirtyi historiankirjoihin ja muuttui totuudeksi."

Tuoreimmasta ideasta tulee mieleen toinen samassa kirjassa esiintynyt Ajatuspoliisi, joka valvoo nimensä mukaisesti ihmisten ajatuksia.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201701292200061712_ul.shtml

”Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hallinnon virkamiehet ovat alustavasti keskustelleet, olisiko mahdollista pyytää ulkomaisia vierailijoita paljastamaan kaikki sosiaalisen median käytöstään ennen Yhdysvaltoihin pääsemistä.”

Pahalta näyttää, mutta toisaalta Trumpilla on heti alkuunsa niin rajut otteet, että toivoa vahvoista vastareaktioista on. Kummisetä elokuva-trilogian kakkososassa esitetään ratkaisu Trumpin politiikkaan: ”Paha on pysäytettävä heti alkuunsa. Meidän olisi pitänyt pysäyttää Hitler jo Münchenissä.”

Pienvittuilijan ennustukset ovat synkkiä, jollei Trumpia nyt pysäytetä:

Vapaa media ja Trumpin politiikkaa vastustavat joutuvat hyökkäyksen kohteeksi. Siitä seuraa valeuutisten ja valetotuuden voittokulku. Ihmisoikeusjärjestöjen toimintaa tullaan rajoittamaan. Salaisen poliisin valtaa, joka voi olla uusi Trumpin luoma organisaatio, valta tulee kasvamaan. Se painostaa, tekee pidätyksiä ja salamurhia, rakentaa salaisia vankileirejä toisinajattelijoille, joita kutsutaan terroristeiksi. Demokraattisen puolueen asema heikkenee merkittävästi, eikä siitä ole enää haastamaan republikaaneja.

Tästä kaikesta seuraa Trumpin politiikan voittokulku, jota voi verrata Putinin Venäjään. Kun Trump on saanut kuriin kotimaan ”viholliset”, hän keskittyy ulkoisiin uhkiin. Uhopolitiikka kun ei käänny rauhalliseksi rinnakkaineloksi. Uhopolitiikka tarvitsee vihaa, katkeruutta ja uskottavan vihollisen elääkseen. Tätä skenaariota ei huvita vielä purkaa yhtään pidemmälle.

Pienvittuilija on keskittynyt kirjoituksissaan kotimaan asioihin. Niissäkin kun riittää kirjoittamisen aihetta. Nyt kuitenkin jo toista kertaa peräkkäin on tarve kääntää katse valtameren taakse. Trumpin tempaukset kun ylittävät ymmärryksen. Ne eivät kuulu nykyaikaan. Surullisen paljon on Trumpissa samaa kuin Hitlerissä ja muutamissa muissa historian "merkkihenkilöissä". Vaihtoehtoinen totuus tuo mieleen Kafkan kirjan Vuonna 1984.

"Puolue vaati ihmistä hylkäämään omien silmiensä ja korviensa todistuksen. Se oli se viimeinen ja tärkein määräys. Ja jos kaikki muut uskoivat puolueen valheen, ja kaikki asiakirjat toistivat sen, se valhe siirtyi historiankirjoihin ja muuttui totuudeksi."

Tuoreimmasta ideasta tulee mieleen toinen samassa kirjassa esiintynyt Ajatuspoliisi.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201701292200061712_ul.shtml

”Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hallinnon virkamiehet ovat alustavasti keskustelleet, olisiko mahdollista pyytää ulkomaisia vierailijoita paljastamaan kaikki sosiaalisen median käytöstään ennen Yhdysvaltoihin pääsemistä.”

Pahalta näyttää, mutta toisaalta Trumpilla on heti alkuunsa niin rajut otteet, että toivoa vahvoista vastareaktioista on.  Kummisetä elokuva-trilogian kakkososassa esitetään ratkaisu Trumpin politiikkaan: ”Paha on pysäytettävä heti alkuunsa. Meidän olisi pitänyt pysäyttää Hitler jo Münchenissä.”

Pienvittuilijan ennustukset ovat synkkiä, jollei Trumpia nyt pysäytetä:

Vapaa media ja Trumpin politiikkaa vastustavat joutuvat hyökkäyksen kohteeksi. Siitä seuraa valeuutisten ja valetotuuden voittokulku. Ihmisoikeusjärjestöjen toimintaa tullaan rajoittamaan. Salaisen poliisin valtaa, joka voi olla uusi Trumpin luoma organisaatio, valta tulee kasvamaan. Se painostaa, tekee pidätyksiä ja salamurhia, rakentaa salaisia vankileirejä toisinajattelijoille, joita kutsutaan terroristeiksi. Demokraattisen puolueen asema heikkenee merkittävästi, eikä siitä ole enää haastamaan republikaaneja. Tästä kaikesta seuraa Trumpin politiikan voittokulku, jota voi verrata Putinin Venäjään.  Kun Trump on saanut kuriin kotimaan ”viholliset”, hän keskittyy ulkoisiin uhkiin. Uhopolitiikka kun ei käänny rauhalliseksi rinnakkaineloksi. Uhopolitiikka tarvitsee vihaa, katkeruutta ja uskottavan vihollisen elääkseen. Tätä skenaariota ei huvita vielä purkaa yhtään tätä pidemmälle.

Suomen maine maailmalla mustenee. Pikku-Trump, nimeltä Juha Sipilä

Lainaus kaverin sähköpostista, jonka pohjalta Pienvittulija uutisoi aiheesta ensimmäisenä Suomessa:

Frankfurter Allgemeine Zeitung 17.12.2016

Pikku-Trump, nimeltä Juha Sipilä

"Kun saksalaiset tiedotusvälineet kertovat Suomesta puhutaan tavallisesti herttaisesta muumimaasta, jossa asuu rohkea, jäänmurtajistaan ylpeä kansa, joka on yhteistuumin onnistunut puolustamaan maataan maailman myrskyjä vastaan. Suomen  ihmeisiin kuuluvat outo, ylivoimaisen vaikea kieli, jatkuvasti lämpiävä sauna, arktinen kylmyys, jota myös saksalaismiehet rohkaistuvat uhmaamaan tullessaan testaamaan autojensa suorituskykyä Lapin selkosille (saksalaisille koko Suomi  on napapiirin tuolla puolen), hyttyset, Aki Kaurismäki ja Mika Häkkinen - ja kaduilla toikkaroivat humalaiset.

Tämän päivän Frankfurter Allgemeine esittelee nyt toisenlaisen Suomen. Suomi on nyt maa, jota lehden mukaan yksinvaltaisesti hallitsee "Pikku-Trump, nimeltä Juha Sipilä, joka "ei siedä kriittisiä tiedotusvälineitä" ja joka johtaa maata kuin "omaa firmaansa". Lehti kertoo hyvässä maineessa olevan YLEn toimittaja Jussi Erosen eroamisesta, joka vähän myöhemmin johti myös muutaman muun toimittajan eroon. Lehti viittaa toimittajien lausuntoo, jonka mukaan "lehdistön vapautta on Suomessa rajoitettu drastisesti".

Syynä syntyneeseen "skandaaliin" on lehden mukaan se, että Sipilä pelasti veronmaksajien miljoonilla jo edellisen hallituksen aikana vaikeuksien joutuneen kaivosyhtiö Terrafamen, jonka osakkeenomistajia ovat hänen sukulaisensa (tämä toteamus tuo jokaiselle saksalaislukijalle mieleen itä-Euroopan korruptoituneet, oman klaaninsa etuja ajavat poliitikot). Lehti kertoo tässä yhteydessä Sipilän antaneen lehdistölle määräyksen, että kaivosyhtiön asioista ei saa enää kertoa julkisuudessa. Lehden mukaan Sipilä yrtitti "sähköpostitulvalla" painostaa Yleisradiota ja asettaa kyseenalaiseksi Ylen muutenkin horjuvan julkisen rahoituksen. Toimittajat kokivat tämän yritykseksi suitsia lehdistön vapautta kuonokopalla, lehti toteaa.

Lehden mukaan koko Suomen poliittinen kulttuuri on murroksessa: "Ammattipoliitikot korvataan yhä useammin johtajilla, jotka tulevat taloudesta tai informaatioteknologiasta, kuten Sipilä." Tämän myötä koko poliittinen puhetapa on muuttunut, sillä poliitikot "esiintyvät nyt kuin talouspomot, jotka tekevät nopeita, hetken tunnelmiin perustuvia ratkaisuja, joissa ei uhrata ajatuksia päätösten pitkäaikaisseurauksille".

Huomiota herättävää Sipilän johtamistavassa on lehden mukaan se, että häneltä puuttuu kyky ymmärtää parlamentaariselle politiikalle välttämätöntä asioiden perusteellista valmistelua ja demokraattista keskustelua (tämä toteamus ymmärretään Saksassa viitauksena itä-Euroopan maihin). Lehti toteaa, että Keskusta ja kokoomus yrittävät nyt toimillaan saada voimaan uuden kovan linjan. Lehden mukaan uutta ja Saksan ja Ranskan poliittisesta kulttuurista poikkeavaa on se, että pääministeri yrittää pelastaa yrityksiä verorahoilla. "Kun hän [Sipilä] käyttäytyy kuin tsaari johtaa tämä väistämättä protesteihin."

Lehden mukaan suomalaisia kuohuttaa asiassa se, että Suomen tilanne muistuttaa nyt maita, joissa "populistisilla puolueilla ei ainoastaan ole hallussaan parlamenttienemmistö, vaan myös medioiden kontrolli". Sipilä eroaa lehden mukaan kuitenkin esim. Puolan PIS-puolueen poliitikoista siinä, että hänen toiminnassaan ei ole kysymys ideologiasta, vaan siitä, että hän ei osaa erottaa toisistaan yksityistä ja julkista toimialuetta eli hän johtaa maata ikään kuin siinä olisi kysymys "hänen omasta firmastaan".

Näin siis Frankfurter Allgemeine Zeitung tänään. On syytä mainita tässä yhteydessä, että Saksan lehdet raportoivat varsin harvoin Suomen politiikasta ja silloinkin vain pienissä jutuissa. Tässä suhteessa Sipilän hallituksen nyt saama kielteinen huomio poikkeaa tähän astisesta Suomi-kuvasta."

Sipilä väitti Iltalehdessä torstai 15.12.2016, ettei Ylen kriisi ole vaikuttanut Suomen maineeseen maailmalla. Mikä tietenkin on jo ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna ihan järjettömän tyhmä väite tuon edellisen jutun pohjaltakin.

Lainaus Iltalehden jutusta:

”Suomi on noteerattu sananvapauden kärkimaana ja kohu on noteerattu myös kansainvälisessä mediassa. Sipilä piti kiinni kannastaan, ettei kohu vaikuta maineeseen.

-  Ei se vaikuta Suomen maineeseen ulkomailla. En ole törmännyt

kertaakaan siihen, Sipilä sanoi.”

Kyllä on ahdistava lausunto ja kyllä vaikuttaa, senhän näkee jo peräsilmälläkin. Asiasta on nyt virallinenkin kannanotto: Kansainvälinen sananvapausjärjestö Toimittajat ilman rajoja on ”syvästi huolissaan” Ylen sisäisistä toimista.

Lainaus Iltasanomien jutusta 17.12.2016:

Kansainväliseltä sananvapausjärjestöltä vakava kannanotto Yle-kohuun:

”Ylen toimet eivät täytä lehdistönvapauden ihanteita”

Kansainvälinen sananvapausjärjestö Toimittajat ilman rajoja on ”syvästi huolissaan” Ylen sisäisistä toimista.

Kuohunta sai alkunsa marraskuun lopulla, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk) lähetti Ylelle parikymmentä sen journalistisia ratkaisuja kovasanaisesti arvostelevia sähköposteja kaivosyhtiö Terrafame-uutisoinnista. Ylen jutut liittyivät Sipilän jääviysepäilyihin Terrafamen pääomittamispäätöksessä.

Kuohunta sai tuulta alleen, kun Suomen Kuvalehti uutisoi 30. marraskuuta, että pääministeri Juha Sipilä olisi vaientanut Ylen ja että uutisten johto olisi hyllyttänyt Sipilä-juttuja.

Joulukuun alussa useat Ylen toimittajat kritisoivat Ylen johtoa. Ylen politiikan toimituksen entinen päällikkö Pekka Ervasti sanoi esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuudessa, että juttuja on hyllytetty ja sensuroitu ja toimittajille on annettu varoituksia erityisesti tämän hallituksen aikana.

Kuluvalla viikolla Yleisradion ajankohtaistoimituksen esimies Jussi Eronen ja toimittaja Salla Vuorikoski erosivat näkemyserojen takia, mikä sai myös kansainvälistä huomiota.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005010811.html

Sipilän kommentti löytyy täältä:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612152200041153_uu.shtml