tiistai 4. huhtikuuta 2017

Pakkopalautukset Afganistaniin. Raskaana olevan naisen paikka.




Pienvittuilijalta menivät yöunet, kun luki keskustelua pakkopalautuksista Afganistaniin. Mihin politiikka on menossa? Pelinappuloiksi kelpaavat jo kaikkein heikoimmatkin.
  
Luin Facebookissa keskusteluketjua, jossa ammattipoliitikko nostatti esiin Ville Niinistön lausunnon pakkopalautuksista. Niinistö sanoi Afganistaniin palautettavassa koneessa olleen lapsia ja raskaan oleva nainen. Alkuun poliisi tyrmäsi tämän väitteen ja Niinistö pyysi lausuntoaan anteeksi. 

Huokaisin helpotuksesta. Ei sentään raskaana olevia naisia lähetetä sodan keskelle. Ei meiltä Suomesta. Meillä ollaan vielä tolkun ihmisiä. Mitä nyt juodaan itsemme sekaisin ja sitten tapellaan nyrkit savessa, mutta tapellaan itsemme veroisia vastaan. Se on se pointti. Selkeästi heikomman kimppuun ei käydä. Melkein uskoin jo, ettei lapsia haeta koulusta kesken tunnin ja viedä turvasäilöön odottamaan pakkopalautusta eikä varsinkaan raskaana olevia naisia palauteta Afganistaniin. Eihän viimeisillään raskaana oleva nainen saa lentää lentokoneella edes Kanarian saarille.

Luulin, että syy tämän keskustelun käymiseen olisi inhimillisyys, jota kuitenkin löytyy tarvittaessa. Olinpa pahasti väärässä, suorastaan naiivi. Kyllä palautetaan niin lapsia kuin raskaana olevia naisiakin. Syy raskaana olevan naisen palauttamisen peruuntumiseen oli loppujen lopuksi hallinto-oikeuteen jätetty toisesta karkotuspäätöksestä tehty valitus. Raskaana olevalla naisella kävi tsägä, muotoseikka pelasti. Toistaiseksi. 

Poliittista hipellystä koko keskustelu. Puolueen kannatuksen nosto kunnallisvaaleissa Hyrynsalmelta Hauhon kautta Ouluun on tärkein motiivi. Todella masentava ja jopa nihkeä on tämä keskustelun nostatus. Nämä poliittiset pelinappulat kun ovat ihmisiä kaikkein heikoimmasta päästä, lapsia ja raskaana olevia naisia. He eivät ole niitä nuoria riskejä miehiä, joita mummot kavahtavat yön pimeydessä ja jotka kaikki voidaan leimata aina tarpeen tullen terroristitaistelijoiksi.

Totuus kohun takana. Iltalehti 4.4.2017

"Turvapaikanhakijaperheen käännytyspäätös ei ollut lainvoimainen, koska siitä oli valitettu Helsingin hallinto-oikeuteen 21. helmikuuta ja asian käsittely oli kesken. Täytäntöönpanon peruminen ei siis johtunut siitä, että yksi kielteisen päätöksen saaneista oli raskaana ja kaksi lapsia. Raskaus tai alaikäisyys ei ole este pakkopalautukselle."
Totuus pakkopalautuksista. Iltalehti 4.4.2017


Tämän aamuisessa iltalehdessä lisää paukkuja pannuun (5.4.2017):


Migri vahvistaa: Lapsia ja raskaana olevia on pakkopalautettu Afganistaniin

”Aikuisten lisäksi myös lapsia on pakkopalautettu Afganistaniin, kertoo Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo.
– Ei meillä ole missään todettu, että raskaana olevia ei koskaan palauteta, lapsia ei koskaan palauteta. Ei tällaista kategorista kieltoa ole.

Repo kertoo, että tänä vuonna reilu sata yksin Suomeen tullutta alle 18-vuotiasta turvapaikanhakijaa on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen.
Repo ei halua ottaa kantaa tähän yksittäistapaukseen, mutta kertoo, että joskus viimeisillään raskaana olevia ei palauteta lähtömaahan, vaikka se muuten olisi tehty.

– Raskaus ei ole sairaus, mutta operaatiota voidaan siirtää, jos lento on vaaraksi henkilölle, hän kertoo.

Sipilä tekopyhyyden temppelin huipulla:

Pääministeri Sipilän oikeustajuun ei raskaana olevien naisten pakkopalautus kuulemma sovi. Ja samaan aikaan näin tehdään hänen johtamansa hallituksen siunauksella. Sipilä kehtasi vielä naljaista Ville Niinistöä:
”Pääministeri Juha Sipilä (kesk) kommentoi Ilta-Sanomien suorassa lähetyksessä, että hänen oikeustajuunsa ei mahdu, että raskaana olevia tai lapsia palautettaisiin Afganistaniin.

– Pitäisi aina faktat olla kohdallaan. Ei se minunkaan oikeustajuuni sopisi, jos siellä olisi raskaana olevia naisia tai lapsia. Poliisilta saatujen tietojen mukaan lento on sujunut rauhallisesti ja kaikkien ihmisoikeussopimusten mukaan on toimittu, Sipilä sanoi.”

 

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Pikkukylän homot



Viimeksi Pienvittuilija palasi juurilleen vanhojen kirjoituksien pariin. Vihreät kun toistivat itseään ja kahdeksan vuoden takainen Pienvittuilijan kirjoitus on taas ajankohtainen.
Samaa voi sanoa kirkosta ja Päivi Räsäsestä, nämä kaksi ”instituutiota” toistavat itseään.
Kirkon ja Päivi Räsäsen homoliittojen vastustaminen voi olla tämän vuoden ennalta arvattavin kannanotto läntisessä maailmassa.

Pienvittuilijan juttu vuodelta 2010 sopii tähän sateenkaariliittojen merkkipäivään.
Jutun myötä Pienvittuilija toivottaa onnea kaikille tänään naimisiin menneille!   

keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Pikkukylän homot


Julkisuudessa myllertänyt homokeskustelu on saavuttanut sellaisen pisteen, että sen toivoisi jo loppuvan. Kun Päivi Räsänen räväytti sanoa, että hyväksyy homot, muttei homosuhteita, niin mielestäni ajattelevalla ihmisellä ei voi olla siihen enää lisättävää. Selkokielellä kommentti tarkoittaa samaa kuin, että sanoisi hyväksyvänsä ajokortit, muttei autoilevia ihmisiä.

Itse en ole juurikaan ottanut kantaa homokeskusteluun blogissani, enkä muutenkaan. Mitä nyt ehdotin, että Päivi Räsänen voisi ottaa oppia ydinaseeton Pohjola-hankkeesta ja julistaa lehdissä esitellyn tonttinsa homovapaaksi vyöhykkeeksi. Homoliitto kysymys on sen tyyppinen, ettei siihen saada koskaan sopua aikaiseksi. Omasta mielestään juuri sillä ainoalla ja oikealla tavalla Raamattua tulkitsevat, eivät koskaan tule hyväksymään homoja. Heille on turha tuputtaa omia näkemyksiään. Tädin sanoin: seinille on turha puhua!

Nyt inspiraation kirjoittaa homoaiheesta antoi kotikylän raitti. Tässä tutussa huoneessa istuessa ajatukset luikkivat ihan omia uriaan. Tulin miettineeksi, milloin kuulin ensi kertaa homoista tai lesboista? Milloin tapasin ensimmäisen kerran livenä ihan oikean homon?

Huomasin, että asia meni heti vaikeaksi. Pienessä Lapin kylässä ei ollut homoja eikä lesboja. Ei julkisia. Normaalin kuuden prosentin mukaan, kahdensadan asukkaan kylästä, olisi pitänyt löytyä kuusi lesboa ja kuusi homoa. Ei törmätty kylillä eikä metsissä. Homous pysyi kaapissa. Oli vanhoja poikia ja vanhoja piikoja, jotka eivät koskaan seurustelleet, mutta homoiksi ei heitä mainittu. Korkeintaan onnettomiksi reppanoiksi, jotka eivät löydä kumppania. Kasvoin lapsuuteni umpiheterossa maailmassa, jossa äiti oli nainen ja isä mies. Pojat juoksivat tyttöjen perässä ja tytöt kikattivat jos tykkäsivät siitä. Sen enempää en niistä asioista tiennytkään.

Ensimmäinen muistikuva mistään homomaisesta on yhden kylän ukon kommentti. Taisin olla silloin jotain seitsemän vanha. Ukko kyseli minulta pikku päissään tytöistä. Siitä olinko käynyt jo riiulla. Kun en heti osannut vastata laukoi ukko: ”Jaa, olekko sie semmonen homo? Enempi sie taijakki olla poikien perhän. Sinusta se tullee semmonen peräreiän kutittelija ja pippelin purija.” Mietin pitkään pippelin puremista. Homous ei tuntunut kovin kivalta ajatukselta.

Ensimmäinen tv-sarja, jossa törmäsin homouteen, oli Kupla. Silloin olin jo toisella kymmenellä. Yläasteellakaan en muista törmänneeni mihinkään homomaiseen. Tytöt tekivät itsestään vaikeasti saatavia ja pojat parveilivat ympärillä jos uskalsivat. Muistan ensimmäiset arat pusut ja salaiset hipaisut. Jännityksen ja kun kavereiden kesken vouhotettiin siitä, kuka oli saanut keneltä ja mitä. Mahtavaa aikaa!

Mutta mitä jos olisinkin ollut homo? Miten olisin siitä selvinnyt?

On helppo samaistua pikkukylien homojen ja lesbojen hätään, sillä sitähän se on täytynyt olla. Jos olisin ollut homo, olisi täytynyt noudattaa Päivi Räsäsen onnelliseksi tekevää pidättäytymispolitiikkaa tai sitten touhuta salaa, jos olisi samanhenkisen sattunut löytämään. Olisi pitänyt muuttaa muualle heti kun se on mahdollista. Mahtavan ja jännittävän tilalle olisi tullut pelko ja häpeä.

Kylälle asettunut kettu pyydystää taas hiiriä pihakaivolla. Tuuhea häntä vilkuttaa lumikasan takaa. Sitä seuratessa mieleen tulee muutamia tuttuja vuosien takaa, jotka nyt tiedostan homoiksi. Aika moni on lähtenyt seudulta. Joku on päätynyt tappamaan itsensä. Pelko paljastumisen nöyryytyksestä ajaa ihmisen rankkoihin tekoihin. Nyt homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan täälläkin avoimemmin. Ajat ovat muuttuneet paremmiksi. Surullista, että Kirkko nimiseen pikkukylään sivistys ei ole vielä ehtinyt.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Vihreät. Kansallisen purukumipuolueen paluu. Vihreät eivät äänestäneet Bernerin epäluottamuslauseen puolesta.





Jotkut ihmettelivät Facebookissa, etteivät Vihreät äänestäneet Bernerin epäluottamuslauseen puolesta. Pienvittuilija ei asiaa vähääkään ihmettele. Historia tässä vain toistaa itseään. Vihreät palaavat joustaville juurilleen ja pelaavat jo puolueelle paikkaa tulevassa hallituksessa. Mahdollisia tulevia hallituskumppaneita ei pidä suututtaa. Kansallinen purukumipuolue on tehnyt näyttävän paluun.

Alla oleva Pienvittuilijan juttu Kansallisesta purukumipuolueesta vuodelta 2009, se sopii taustoittamaan Vihreiden Berner-äänestystä.

perjantai 13. maaliskuuta 2009
Kansallinen purukumipuolue
Paljon on tapahtunut sitten viimeisen kirjoittelun: Niinistö leikkii pahanilman profeettaa julkisuudessa, Vanhanen hiihteli eläkeiän nostoon ja takaisin ja Lex Nokia hyväksyttiin. Purukumipuolue Vihreät oli sitä vastaan, mutta liekkö kukaan heikäläisistä äänestänyt sitä vastaan.

Taisi olla sama systeemi käytössä kuin oli rypäleaseiden kieltämisestä käydyn äänestyksen aikoihin: Jos joku vielä muistaa, niin silloin Vihreät olivat ehdottomasti rypäleaseiden kieltämisen kannalla, mutta lähettivätpä äänestystilaisuuteen Cronbergin sijasta sijaisen, jolla ei ollut äänioikeutta. Näin hallitus oli yksimielisesti rypäleaseiden kieltoa vastaan.
Hallituksen linjasta ei haluttu livetä. Eli käytännössä tuo tahtoo sanoa, että Vihreät eivät äänestä suurten hallituspuolueiden päätöksiä vastaan siksi, että se vaarantaisi hallitusyhteistyön. Eli hyväpalkkaiset ja julkisuuden täyteiset hommat olisivat vaarassa.

Ja kun on päästy alkuun kansallisen purukumipuolueen arvostelussa, niin jatketaan samaa linjaa: Kuka muistaa vielä Vihreiden uhittelun ydinvoimasta? Puolue lupasi aikoinaan lähteä hallituksesta, jos ydinvoiman lisärakentaminen hyväksyttäisiin.
Kun lisärakentamisesta sitten päätettiin, niin eivätpä Vihreät hallituksesta mihinkään lähteneetkään. Ihan arvattavaa käyttäytymistä puolueelta, jonka linja on laaja kuin Siperian arot (en ole käynyt, mutta kuulemma ovat).

Millaiseksi voi kuvailla sellaisen puolueen linjaa, jossa Osmo Soininvaara oli laimentamassa keskiolutta ja osa porukasta olisi halunnut miedot huumeet laillisiksi...

On hyvä, että Suomesta löytyy puolue, jonka riveissä voi olla asioita vastaan, olematta sitä oikeasti. Kohta kolmekymmentä vuotta sitten Koijärvellä töyhtöhyyppiä pelastamaan kasattu ryhmä on edennyt pitkälle. Ja kun ilmasto tästä vielä lämpenee, niin voi povata Vihreille valoisaa tulevaisuutta: Tulee vielä vastaan monia ympäristökysymyksiä, joiden puolesta voi äänestää tyhjää.

lauantai 18. helmikuuta 2017

Valemedian uutisten levittäjät Facebookissa

Minulla Facebookissa kaverina voi olla ihminen, joka on lähes kaikessa erimieltä kanssani. Erilailla voi ajatella, kunhan ihminen osoittaa ajatuksissaan älykkyyttä ja tekee päätelmänsä omista lähtökohdistaan. Tällainen keskustelu on tervettä ja henkisesti rikastuttavaa, vaikka toisen ihmisen ajatukset väliin suututtaisivat. Keskustelu toisella tavalla ajattelevan ihmisen kanssa ei välttämättä johda mihinkään ratkaisuun, mutta ei ole pelkkää sontaakaan. Kirjailijana ei ole haitaksi kuulla omasta näkemyksestä poikkeavia kantoja.
 
Facebookista törmää myös älykkään keskustelun täydelliseen vastakohtaan: Valemedioiden levittäminen ja niiden stereotyyppisten ajatusten kritiikitön apinoiminen. Näistä päivityksistä on järki kaukana, eikä niiden lukemisesta omalla aikajanalla jää kuin myötähäpeä ja sääli jakajaa kohtaan.

Kun Matisse kuoli, Picasso sanoi: ”Nyt ei tarvitse enää keskustella kenenkään kanssa. ” Tilanne ei nyt onneksi ole kuitenkaan näin paha. En vain usko saavani mitään näistä Facebookin aikajanalle ilmestyvistä valemedian jutuista enkä usko elämäni hitustakaan rikastuvan näiden juttujen jakajien henkisestä pääomasta.

Tästä lähin poista Facebook-kavereistani näitä Valheenpaljastajan valemedian uutisia (ja näiden johdannaisia) jakavat ja kannattavat. Kehotan kaikkia muitakin tekemään näin ja jakamaan tätä ajatusta eteenpäin. Valemedioiden levittämälle uutis-saasteelle on laitettava stoppi.